Pleijerit.net

Friends Forever

Minä olen viime aikoina ollut Huono Ystävä. Monien ystävien kanssa kommunikointi tapahtuu nykyään pääasiallisesti sähköposti välityksellä etäisyydestä tai kiireistä johtuen ja senkin olen onnistunut feilaamaan. Kun istuin vielä vuosi sitten työkseni tietokoneen äärellä, pystyi omiakin maileja kirjoittelemaan helposti tauoilla ja muiden hommien ohessa. Nykyään, kun siihen pitäisi uhrata "omaa aikaa", ei posteja juuri lähde. Facebook on ollut pieni apu, muttei sekään itsessään paljoa pelasta. Puhelimessa puhuminen on minusta todella työlästä. Parasta olisi nähdä livenä, mutta aikataulujen yhteensovittaminen on niin monimutkainen operaatio, ettei siihenkään kovin usein viitsi ruveta.

Ystävät vaihtuvat elämäntilanteen mukaan, se on kai pakko hyväksyä. On silti jotenkin kaihoisaa päästää irti vanhoista hyvistä ystävistä, joiden kanssa on koettu vuosien (tai jopa kymmenten vuosien) aikana vähän kaikenlaista. Karu totuus on, että ihmiset muuttuvat ja kasvavat. Aikuisena arvot ja elämänkatsomukset eivät välttämättä kohtaa samalla tasolla kuin aiemmin. Itseään ei kuitenkaan voi eikä kannata yrittää muuttaa miellyttääkseen ystäviään. Jossain vaiheessa, todennäköisesti aika nopeasti, siitä saa tarpeekseen.

Monelle käy myös seurustelusuhteen astuessa kuvioihin niin, että ystävät unohtuvat tai ne tietoisesti hylätään. Tietenkin se vähentää seuran tarvetta, kun kotona on aina saatavilla vakituinen keskustelukumppani. Ei tarvitse lähteä mihinkään eikä sopia mitään. Vaikka ei itse olisikaan enää niin aktiivinen järjestämään juttuja, olisi silti hyvä olla avoin lähtemään liikkeelle. Ei tietysti aina, mutta ainakin joskus. Elämä muodostuu helposti todella ahtaaksi ja jopa ahdistavaksi, jos vain kihnuttaa kylki kyljessä omalla sohvalla. Mitä sitten, kun toinen kyllästyy?

Kesän tullessa minä lupaan yrittää parantaa tapani ja järjestellä enemmän tapaamisia omien ystävieni kanssa. Parin viikon päästä pidän bileet, joihin useimmat heistä ovat tulossa, joten siitä on hyvä aloittaa.